ISH ISH! He’s back!” />P: Moi, mie oon Lasse ja miun isän nimi on Kalle. Noniin, asiaan. Ryhdyimme matkantekoon Riksun rokkifestivaaleille Kaikan kanssa ekologisesti junalla. Ilma on oli mitä kaunein ja päätimme juhlistaa viikonlopun alkamista oluen kera ravintelivaunussa. Pian pöytäämme istui myös hikoileva Miitri ”Isä Miitros/Pitkä-Jussi” Aaltonen, viikonlopun vieraileva miksaajastarba. Long John otti yhden long drinkin ja vaihdoimme kuulumiset. Päivälilli jatkuikin iloisesti Riihimäen asemalla, jossa odottelimme koskettelija-Lähteenmäkea saapuvaksi. Taksilla alueelle ja morottamaan Maija Vilkkumaata bändeineen. Yllättäen juttutuokio Kososen Mikon kanssa kääntyi pian kitarapornon puolelle. Hieno mies! Keli oli helteinen, joten juomapuoli vaihtui veteen ja siirryin bussin uumeniin lyhentämään shortsejani. Ps. Cheekillä on hieno auto. Damn, pitääkö tässä iteki ruveta tekemään räppiä?
K: ”Meikä räppää, meikä käppää”, eli ei. Miitri ”Hikinen veistos” Aaltola hyppi toden totta kyytiin ja raivasi panssarivaunun lailla itsensä kylmän tuopin äärelle. Keräännyimme istumaan Long Johnin polvelle, kun hän kertoili meille tarinoita suomalaisesta rock’n’roll todellisuudesta. Silmät loistaen sukelsimme parrakkaan satusedän tarinoihin!
H: Kuskiksi oli tälle keikkasumalle osunut Kouvolan Kerry King, nimittäin Riku. Hyvin ajoi. Lillittelimme muutaman kesäpäiväoluen ja kas näin oltiin jälleen Suomen festivaalikesän kuumimmassa ydintunnelmassa! Lisäksi reissussa vaikutti myös tilapäispromoottori ja elämää suurempi tapahtumaguru Jukka ”Kuulapää” Holmsted. Erikoinen ukko!
K: Kaljujen määrä oli toden totta ketaantunut, kun mukana kiertueen juoksevia asioita hoiti Jukka ”Kalju” Holmstaden ja kiertuetta juoksevana piti Riku ”Kalju” Valkoffen. Seurasimme kuumasta bussista, kun kaljut tapasivat toisensa ja tevehtivät, eli sarvikuonojen lailla juoksivat toisiaan päin, niin että kaljut kumahtavat yhteen! A’vot! A-vot. 
P: Keikki oli hieman outo. Jätkistä varmaan kukaan ei ollut juurikaan koskenut soittimeensa sitten Kotkan keikin, joten soitto ei ollut parhaimmillaan. Tunnelmaa laski myös outo kitarasingnaalin peittävä surina korvamonitoreissa. Kaiken kaikkiaan varmasti viihdyttävä veto, mutta ei meien parasta antia. Noh, onneksi illan lopetti kaikkien suosikkibändi Saksan maalta, Scooter. ”I’m raving, I’m raving..”. Scooterin siivittelemänä siirryimme hotellille nukkumispuuhiin. Seuraavana päivänä olisi luvassa kesän suurin koitos.
K: Parin viikon tauko oli toden totta tehnyt bändille tepposet ja kakelat, eikä siitä keikasta meinannut tulla oikein yhtään mitään. Täysi katastrofi se ei välttämättä ollut, koska meitä katsomaan tullut jengi pysyi suunnilleen tatamilla koko keikan ajan ja taputuksia und yhteislauluakin meille suotiin.
E: Kyllä yleisö ihan mukana vissiin oli. Minulla homma menee yleensä niin, että keikan jälkeen harmittaa kovasti jos on tullut erityisen paljon soittovirheitä. Seuraavaksi käyn kyselemässä Jusbaumilta tunnelmia ja yritän hakea hienoista helpotusta huonoon omatuntoon liian vähäisestä treenaamisesta. Jusbaum tarjoaa sen ja hetken palauduttuani minä tarjoan itselleni oluen.
H: Vaadin isukkia ostamaan miulle kaljan ja pizzan. Sen hän teki. Femman maksoi iso lettu! Mutta aijai! Maistui ihan sähkölle. Omituinen raudan makuinen yöpizza! Oli painuttava nukkumaan, eli kääntyilemään helteiseen ja tunkkaiseen hotellisänkyyn, ikkunat apposen avoinna ja niin siis tietysti suoraan yöterassin yläpuolella… Metakka oli infernaalinen! No, oli tehtävä temppu ja näytettävä hotellin ikkunasta kikkeliä Miitrille. Sen tein, sen todella tein!
KOMMENTOI