Rieskaa Tauluun -syyskiertue keikka nro. 8

Jos seitsenhenkinen crew joisi kaksi iltaa viikossa kaljaa, olisi yhtyeen 10 v. urajuhlissa mahdollista muodostaa tyhjistä pulloista 5 km pitkä jono laittamalla ne pystyyn vieri viereen.

Komediapartion naurettua kolme varttia Kaken uudelle alter egolle Eemelille keikkabussimme kaartaa Kauhajoen Kasinon pihaan. Jättimäisen tanssilava-discoinferno-yhdistelmän kävijämääriksi mainitaan usea tuhat naamaa per viikonloppu, etupäässä teini-ikäänsä potevia immeisiä. Eemeli laittaa sinisen paperilakkinsa hattuhyllylle ja arjen sankarit Pekkeli, Proffa, Hyrppä, Kaarlos ja Team TJJ kirmaavat työn pariin.

Komediapartio törmää Massikan miesten lisäksi iltamat aloittavaan kolmanteenkin yhtyeeseen, jonka nimi jää vahingossa mysteeriksi. Miehillä näyttää olevan Messuggahin ja Strapping Yound Ladin paidat päällään, joten kyseessä täytyisi olla hyvä yhtye. Headline-paikkansa harmillaan kantava Stam1na kyhää Kaken uuden Tamat, Pekkelin Messikät, Hyrpän Sekundat ja Proffan reaktorit kuosiin ja painelee kaljanjuontihommiin hotellin hoteisiin.

Erään yhtyeläisen kantama oranssi palomiestakki kirvoittaa komediapartiossa mielikuvia niin pultsari-, kuin kalastajahahmosta. Meriteemaa vahvistaa The Macheten Saikkonen, joka kertoo oppineensa vahingossa kuuluisan Lohi-ilmeen ajellessaan autolla. Kake kutsuu toistuvasti jättimäistä solistia nimillä Saikkosen Lasse ja Hevimonsteri. Yhtyeläisiä harmittaa, koska hotellilla ei ole huoneissa DVD-soittimia, keikkabussissa olisi ollut eräs huoltoasemalta ostettu erittäin kiinnostava tallenne.

Yhtye painuu takaisin keikkapaikalle ja ihmettelee, sillä ensimmäisenä soittanutta mysteeribändiä ei näy enää missään. Päättelemme heidän jo lähteneen, sillä The Machete aloittelee settiään ja Saikkosen Lasse hymyilee arvaamattomasti. Muutama yhtyeläinen avaa olutpullon.

Keikan alkaessa komediapartio on liekeissä. Setti vedetään asenteella, joka on blandis apinamaista, kumulatiivista raivokohtausta ja multiorgasmia. Kitaraa on pakko lyödä välillä nyrkillä, ”parempi sekin kuin omat kasvot” päättelee hän. Lavan sivussa seisoo nippu Massikoita, joiden kanssa väännettävä iltama onkin syksyn viimeinen. Saikkosen Lasse hymyilee tyytyväisenä ja pojat näyttävät parhaansa. Joku on laittanut raiserin reunalle vesipullon tilalle keskioluen.

Viimeisenä kappaleena esitetty Ristiriita menee ennenkuulumattomaksi pelleilyksi. Komediapartion laulaja saa erikoislaatuisen naurukohtauksen heti huudettuaan albuminkin avaavan ”Staminaaa”:n tilalle ”ripulipaskaperkeleee”. Motiivi tämänkaltaiseen toimintaan on suuri mysteeri ja aiheuttaa miksaaja-Papassa suuren tarpeen alkaa tanssimaan miksauspöytänsä takana sormet pystyssä.

Erikoiset tapahtumat jatkuvat pitkälle yöhön, mutta jo näistä esimerkeistä on ymmärrettävissä, miksi basisti Kaikan kuullaan hokevan 7 tuntia kestävällä paluumatkalla mantraa ”enää kolme keikkaa, enää kolme keikkaa, enää kolme keikkaa”… Jättipotti, komediapartio!