Jokainen uransa alussa oleva nousukas yhtye julkaisee järjestyksessään toisen pitkäsoittonsa mahdollisimman nopeasti debyytinsä jälkeen. Syitä ovat seuraavat tekijät:

– Rahan himo (l. levy-yhtiön sikojen painostus/persaukiset muusikot)
– Nuoruuden energia ja maaninen luomisvimma
– Nousuhumalainen raivo
– Äkillinen kyllästyminen ”vanhentuneeseen” materiaaliin
– Ns. aallonharja-efekti (tunnetaan myös nimellä omnipotentia-harha)

Stam1na kokee olevansa valmis uuden levyn tallentamiseen. Kappaleita ja raakileita on tarvittava määrä, reilu tusina. Kappaleet on jo kertaalleen demottu kotiharjoitteluun ja -kuunteluun. Studio on varattu, julkaisuaikataulu on lyöty alustavasti lukkoon: ensimmäinen basarin testipolkaisu helmikuussa 2006 ja valmis kiekko kaupan hyllyllä toukokuussa 2006. Miten siis etenemme?

Jokainen yhtyeläinen ottaa korkeaksi tavoitteekseen harjoittaa kovasti soittimensa hallintaa. Kyseessä on niin ruumiillinen kuin henkinenkin haaste. Parhaiten tämä onnistuu vähintään kolmesti viikossa tapahtuvalla materiaalin läpikahlauksella: kaikki uusi materiaali tulee soittaa lävitse, mietiskellen kipaleen rakennetta ja alituiseen kyseenalaistaa tekemisensä. Toimiiko kokonaisuus? Onko kappalerakenne selkeä? Onko tässä riffissä/kompissa riittävää tenhoa? Voinko yhdistää käsillä olevan kappaleen jollain teemalla levyn muihin teoksiin? On käytettävä metronomia, hitaita tempoja ja toistoja.

Jokainen yhtyeläinen lopettaa alkoholin ja tupakan käytön. Ruokavaliota on välttämätön säätää keveämmäksi ja liikuntaa on lisättävä. Talvisaikaan on vaarallista harrastaa kuntourheilua lenkkeilyn muodossa, sillä liukastumisen riski on liian suuri. Ulkoliikuntamuodoista hiihto sopii muusikolle parhaiten – joukkuelaji kuten jääkiekko tai äärisuoritteista mäkihyppy tai laskettelu sisältävät suurimman loukkaantumisvaaran.

Salikortti on myös syytä lunastaa, edessä on vajaa puoli vuotta hyvää treeniaikaa vatsoille, kolmipäisille hartialihaksille ja perseelle.

Perseen lisäksi on päivitettävä vaatekaappi. Rockmuusikon suurin parhaus löytyy vintage-vaatteista, mutta suurin virhe ”so-last-season” ja/tai ”seen-that-done-that” -outfitistä. On heitettävä viime vuoden kiertueiden vaatteet kierrätykseen (tai kätevän taloudellisesti kaupata ne faneille) ja ostettava/teetätettävä uudet vaatteet Helsingissä (myös mikä tahansa Pohjoismainen pääkaupunki käy, mutta esimerkiksi Tallinna on sigamoga). Alkaneena vuonna pillifarkut ovat tulossa pinnalle, samoin lyhyt etutukka, valkoiset nahkahanskat ja tekolammas-toppatakki.

On valmisteltava yhtenäinen suunnitelma piakoin alkavan haastattelurumban varalle. Mikäli Olkkonen aikoo sanoa Etelä-Saimaassa ”pitävänsä valmistuvaa levyä raskaimpana death metal -julkaisuna ever”, on Kangasmäen osattava kompata Iltalehden viikkoliitteelle. Mikäli meikäläinen aikoo kirjoittaa kotisivuillemme että ”studiossa syödään lähinnä proteiinipirtelöä, luomuna kasvatettuja juureksia ja ruokajuomana on usein ternimaito” niin Velin ei voi päästään suustaan Rautakangessa että ”studiossa syödään lähinnä ihmisen ulostetta ja juodaan alkoholilla ryyditettyä sian verta”.

Alkaneen vuoden velvollisuuksiin kuuluu myös vastaanottaa joukko kiitoksia ja kehaisuja debyyttilevystä, pitää nähdä esikoisalbumi mainittuna äänestyksissä ympäri maan. Noh, raskastahan tuo on. Ensilevy aiheuttaa siis osaltaan paineita onnistumisesta, studioon siirtyminen voi olla hauraammalle nuorelle muusikolle liian kova pala, näytön paikka. Stam1nan jäsenet ovat kehittäneetkin vuosien varrella väkevän defenssin, eräänlaisen henkisen itsepuolustuslajin, Rohjustus-Won-Doon. Alla on lueteltuna lajin lähtökohtia:

– Pertti Pasanenkaan ei hävennyt tekemisiään.
– Pertti Pasanenkaan ei ollut yksin – hänellä oli Loiri ja Salminen.
– Pertti Pasanen seisoi juttunsa takana loppuun asti.
– Pertti Pasanen saikin kaikki naiset ja rahat.
– Pertti Pasasella oli suunnitelmissaan perustaa Lemille huvipuiston, älä siis häpeä kotipaikkakuntaasi missään muodossa.
– Mikäli joku haukkuu musiikkiasi, turvaudu väkivaltaan ja/tai alkoholiin.

On tehtävä tarkka työaikataulu studiota varten, turhia ottoja täytyy välttää ja keskittyä tehokkaaseen klusterointi-metodiin: napakoissa ryppäissä yksittäissuorituksia ja rajapinta improvisaation ja preproduktiivisen preparaation välille löydettävä.

On keksittävä uusia vitsejä.

Mahdollisimman nopeasti.